Olen käyttänyt kajakkia muutamilla retkillä Päijänteellä, lähinnä kansallispuistossa. Kajakkia on kätevä viedä autolla lähemmäs rantaa tai aivan rantaan jos siihen on mahdollisuus. Itse olen monesti ajanut pikku tietä, laittanut auton parkkiin ja siitä kantanut kajakin ja kaikki muut varusteet metsän läpi muutama sata metriä rantaan. Kauhean pitkiä matkoja kajakkia ja varusteita ei mielellään kanna tai se rupeaa todella käymään työstä.
Kätevintä tuolla on lähteä sellaisesta matalasta, saapas syvyisestä rannasta. Kajakissa sitten olen riisunut saappaat ja ollut monesti sukkasillaan. Ja rantautuessa taas saappaat jalkaan ja etsitään sopivan matala ranta.
Istuin tuossa on vähän kehnonlainen, mutta olen siihen itse viritellyt parempaa lisä selkänojaa istuinrepusta, stubbenista, niin nyt kelpaa.
Kovemmista tuulista tuo ei oikein tykkää. Vaikka olen kyllä Päijänteellä keikkunut aikamoisessakin aallokossa. Eihän tuo tietty uppoa, mutta mitä kovempi tuuli sitä selvemmin tuuli määrää minne mennään! Kaatunut en ole koskaan, enkä oikeastaan pelännytkään. Ennemmin sisään tulee roiskeita ja pikku hörppäisyjä, ja sitten istutaan perse märkänä.
Mutta kun retken suunnittelee melko pitkälti säiden mukaa niin tuolla on fantastista seikkailla luonnossa. Minulle on ollut mahtavaa ylipäätään päästä Päijänteen kansallispuiston saariin. Ja millä tavalla, tällä liikkuessa näkee kaikki järven, rannan, luonnon pienimmätkin yksityiskohdat.
Jaakko Salminen